Liisa nousee ylös vuoteeltaan. Venyttelee makeasti, toivottaa peilikuvalleen Hyvät Huomenet ja nousee käsillä seisontaan. Liisa pesee hampaansa, puhdistaa lempivärin mukaan valitulla hammasväliharjalla hammasvälit ja purskuttelee alkoholittomalla suuvedellä hengityksen raikkaaksi. Hän tekee kasvoilleen kauniin ehostuksen; terävöittää ilmettä maalaamalla kulmakarvat, pyyhkäisee smokey eye- kynällä luomet  ja rajaa huolellisesti huulet ennen huulimaalin laittoa. Lopuksi Liisa kiinnittää hiukset kiinni.

Aamupala on päivän tärkein ateria, tuumaa Liisa ja hän varaa  aamuun aikaan valmistaakseen itselleen maittavan kokonaisuuden. Mocca Master keittelee hyvät  kahvit Liisan kootessa kaurapuurosta ja marjoista annosta lempikulhoonsa. Kattilassa porisee aamumuna ja edellisenä päivänä keitetty mustikkakeitto herättelee Liisan ruuansulatusta. Aamuteevee seuranaan Liisa nautiskelee ateriansa ja samalla tekee nopean tsekkauksen päiväohjelmaan kalenterissaan.

Aina ei ollut asiat näin hyvin Liisan elämässä. Hänellä oli  keskivaikea masennus koulusta valmistumisen jälkeen ja Liisa hautautui kotiinsa. Oli kaunis kuuma kesä ja Liisalla oli sälekaihtimet laskettu kiinni. Ruokaa hän ei ollut tehnyt pitkään aikaan ja opiskelun päättyessä ei ollut enää asiaa koulun ruokalaan. Viimein Liisan vanhemmille ja kummitädille selvisi Liisan tilanne ja he auttoivat Liisaa hakeutumaan lääkäriin ja osallistuivat aktiivisesti Liisan arkeen tytön jaloilleen saamiseksi. Liisa sai mielenkiintoisen työpaikan pienestä vientiliikkeestä ja vakuutti  osaamisellaan omistajan saaden sitä myöden ylennyksen ja lisää vastuuta.

Liisan työpaikka sijaitsee ison alakoulun pihapiirissä. Koulun vanha veistoluokka korvattiin uudella  ja tyhjäksi jäänyt tila muutettiin toimistotilaksi. Liisa tykkää kouluympäristöstä ja kuvittelee haistavansa  lastujen tuoksun. Hänen työnsä vie kaiken huomion ja Liisa yllättyy kovasti ulko-oven avauksesta koituvaa ääntä. Sisään tulee noin kahdeksan-vuotias tummaihoinen poika kovasti itkien. Hänen nenästään vuotaa verta ja kasvot ovat veren värjäämäät. Pojan itku hellittää hetkeksi kun hän  näkee Liisan mutta yltyy jälleen kun pitäisi sanoa jotain. – Voi Sinua, oletko loukannut itsesi? kysyy Liisa ja nousee auttamaan poikaa. Hän vie pojan lavuaarin äärelle ja aloittaa sotkun siivoamisen. Poika nyyhkyttää edelleen, mutta kertoo, että pallo oli osunut kasvoihin ja nenään koski. Liisa saa kasvot puhtaaksi ja verenvuoto on loppunut. Hän huomaa pojan trikoopaidan olevan likainen ja muistaa, että koulun käytävällä on iso kassi  vaatteita joita koululaiset ovat unohtaneet kouluun ja vaatteet ovat vailla omistajaa. Hän ottaa pojan halaukseen, silittää tämän hiuksia ja sanoo, että käy hakemassa pojalle puhtaan paidan. Pojan iloiseksi muuttunut katse vakuuttaa Liisan ja hän poistuu hakemaan puhdasta vaatetta.

Myöhemmin iltapäivällä Liisa huomaa miettivänsä poikaa edelleen. Hänelle tuli hyvä mieli saadessaan lohduttaa vierasta lasta. Samalla hän huomasi itsessään toiveen  olla osana lasten elämää. Liisa tarttui saman tien tuumasta toimeen ja kävi läpi seurakunnan tarjoamaa mahdollisuutta toimia vapaaehtoisena koululaisten iltakerhojen vetämisessä. Liisan vanha lempiharratus leipominen voisi auttaa toiminnan toteutumisessa.

Liisa aloitti iltapäiväkerhon vetäjänä yhdessä lukiolaisen Sonjan kanssa. Lapset kyselivät Liisalta kaikenlaista ja joskus kävi ilmi, että Liisa asui yksin ja hän oli jo täysin aikuinen. Tiistai-illan kerhotoiminta katkaisi mukavasti Liisan iltarutiinin ja toi toimintaa viikkoon. Liisan muut harrastukset neulominen ja lukeminen olivat kovin yksinäistä ja Liisan kaveripiiri oli hyvin vaatimaton.

Keväällä Liisa alkoi näkemään sydämen muotoja missä liikkuikin. Taivaan pilvet olivat sydämen muotoisia, polulle osui sydämen muotoisia kiviä ja kahvikuppiin tuli kermasta sydänkuvio. Aivan kuin Liisaa olisi valmisteltu johonkin yllätykseen jota hän ei itse vielä aavistanut.

Työ, rauhallinen kotielämä ja tiistainen kerhon vetäminen saivat Liisan onnelliseksi. Hänen silmiinsä hiipi lisää tuiketta ja Liisa oli löytänyt vaatekaappiinsa lisää värejä. Hänen ryhtinsä kohentui ja hän oppi katsomaan silmiin lasten vanhempia jotka tulivat hakemaan lapsia illalla Liisan ja Sonjan kerhosta. Hän ei muutostaan tiedostanut tse, mutta muut ihmiset alkoivat huomaamaan hänet paremmin.

Tehdessään varausta lempikirjailijansa uutukaisesta kirjaston tiskillä Liisa aavisti, että häntä katsellaan. Nopea vilkaisu olan yli todisti, että kauempana lehtilukualueella istui tutun näköinen mies jonka katse oli kiinni Liisassa. Hetken mietittyään Liisa muisti nähneensä miehen iltapäiväkerhon ovella.. Aapon isä. Liisa hämmentyi tilanteesta ensin mutta päätti olla rohkea ja käveli pää pystyssä miehen luokse. – Hei, huomasin, että Sinäkin olet täällä, onko Aapo mukana lainaamassa kirjoja? Ja niinhän Aapo singahti kirjahyllyjen välistä saman tien ja hänen isänsä esittäytyi Mikoksi. Aapo oli iloissaan tunnistaessaan Liisan ja aloitti hölpötyksen josta ei meinannut tulla loppua. Kävi ilmi, että Aapo asui isänsä kanssa kahdestaan ja hän innokkaana kutsui Liisaa heille iltateelle. Liisan posket punehtuivat kun hän vilkaisi Mikko-isään, hän ei ollut käynyt treffeillä eikä myöskään vieraiden ihmisten luona. Mikko-isä pelasti Liisan tilanteesta lupaamalla Aapolle, että jos vain Liisaa kiinnosti, niin he voisivat viedä Liisan katsomaan pieniä kissanpentuja lähellä olevaan eläinpuistoon – Mikäli Sinä ehdit lähtemään joku ilta? kysyi Mikko katsoen Liisaa lämpimästi silmiin….

Terhi Kaartinen